Marsut.net

Pitkäkarvaisen marsun turkin hoito

Pitkäkarvaiset rodut ovat syntyessään lyhytkarvaisia, mutta niiden turkki kasvaa jopa puolen senttimetrin kuukausinopeudella. On tärkeää, että turkkia säännöllisesti kammataan ja se pidetään takuitta, koska takut ovat kivuliaita ja epähygieenisiä. Mikäli pitkäkarvainen marsu otetaan vain lemmikiksi ja kotimarsuksi, sen turkki kannattaa siistiä saksin haluttuun pituuteen aina kasvun myötä. Näyttelymarsu sen sijaan vaatii hiukan enemmän työtä, koska ulkomuotoluokissa pitkäkarvaisella kuuluu olla syntymässä saadut karvapäät tallella (marsu on "turkissaan") eikä turkki saa muutenkaan olla katkeillut tai epätasainen. Näyttelymarsun turkkia harjataan, kammataan, pestään ja nyytitetään säännöllisesti.

Nyytittäminen

Pitkäkarvaista marsua aletaan opettaa nyytittämiseen jo ihan pienestä poikasesta, sen tulee oppia istumaan rauhallisena laudalla, kun sitä kammataan ja turkkia käsitellään. Nyytittämisestä ei tule mitään, mikäli marsu riehuu ja laittaa hanttiin. Itse nyytitys aloitetaan noin neljän kuukauden iästä lähtien, silloin turkki on saavuttanut sen verran pituutta, että se saattaa alkaa mennä takkuun ja laahata maata liikaa. Nyytittäminen aloitetaan marsun takaosasta, koska laahuskarvat kasvavat yleensä hiukan nopeammin kuin kyljet. Tavallisesti vasta puolivuotias marsu alkaa tarvita kylkinyyttejä, siihen asti riittää pelkkä laahusnyytti ja säännöllinen kampaaminen.

Nyytitykseen tarvitaan välineiksi nyytityspaperia, kampa ja kuminauhoja.

Nyytityspaperina kukin käyttää omien mieltymystensä mukaan erilaisia materiaaleja, pääasia on, että paperia on helppo käsitellä ja se suojaa karvaa kulumiselta sekä kuminauhan hankaamiselta. Pohjoismaissa suuressa suosiossa ovat niin sanotut kroonikkovaipat, mutta myös amerikkalaiseen tapaan huopakangasta tai tiskirättiäkin voi käyttää. Kertakäyttöiset pefletitkin käyvät nyytittämiseen hyvin, ne hengittävät ja hylkivät jonkin verran kosteutta. Talouspaperi lienee yleisin hätävaramateriaali, se vain haurauttaan päästää helposti kuminauhan karvalle. Nyytin tukemiseksi osa harrastajista taittaa nyyttipaperin muutaman lyhyen kerroksen verran marsua vasten tulevasta päästä, osa myös teippaa tämän "kanttikerroksen" alle palasen balsapuuta.

Kamman tulee olla muovinen tai puinen, jottei se kuluta ja katko karvaa turhaan. Metallikampa tekee turkista myös helposti sähköisen ja hankalan käsitellä. Jotkut ovat sitä mieltä, että jokapäiväinen kampaaminen kuluttaa turkkia joka tapauksessa hiukan, joten kampaavat vain joka toinen päivä ja muulloin selvittelevät turkkia joko sormin tai esimerkiksi luonnonharjan avulla. Tässä tulee myös makumieltymykset esiin: osa eurooppalaisista harrastajista on sitä mieltä, ettei kiharakarvaisia rotuja tulekaan koskaan kammata vaan turkki harotaan jatkuvasti sormin ja annetaan olla villisti luonnonsäkkärillä, kun taas pohjoismaalaisten mieltymysten mukaan kiharat harjataan huolellisesti auki.

Kuminauhoiksi kelpaavat hyvin hevosten letityskuminauhat, koirien nyytityskuminauhat, ihmisten hiuslenksut tai mitkä tahansa helposti käsiteltävät ja suhteellisen pienihalkaisijalliset kumilenkit.

Nyytitystä. Vaihe 1: kampaa marsun turkki huolellisesti auki joka puolelta ja selvittele mahdolliset takut sormin.
Nyytitystä. Vaihe 2: jaa turkki kolmeen osaan, ensin jakaukselle ja sitten suunnilleen selkärangan viimeisen kolmasosan jälkeen taakse. Turkin paksuus ratkaisee, kuinka paljon mihinkin nyyttiin karvaa jaetaan, joten siihen saa parhaan tuntuman vain kokeilemalla käytännössä. Liian ohuet nyytit saattavat tippua pois, varsinkin liukaslaatuisesta karvasta. Liian paksut nyytit taas ovat hankalia marsun liikkuessa, ne kun eivät asetu luonnollisesti vaan tököttävät pystyssä.
Nyytitystä. Vaihe 3: aloita nyytittäminen marsun laahuksesta. Kolmeen osaan taiteltu nyyttipaperi asetellaan kammatun turkinosan alle, karvakimppu tulee siis keskelle nyyttipaperia ja paperi taitellaan sen ympärille. Älä tee tätä liian tiiviisti, koska nyytti voi kiristää marsua ikävästi ja se saattaa yrittää itse irroittaa sen hampaillaan.
Nyytitystä. Vaihe 4: kun nyyttipaperi on taiteltu karvakimpun molemmin puolin pitkin pituuttaan, se taitellaan seuraavaksi ylöspäin, ensin yhden kerran. Nuorilla marsuilla yleensä yksi kerta riittääkin, karvan pituuskasvu ei ole vielä riittävä useampaan kerrokseen.
Nyytitystä. Vaihe 5: tarpeeksi pitkä turkki vaatii toisen taitoskerran. Puolesta välistä ylöspäin taitettu nyyttipaperi taitetaan uudestaan puolesta välistä, jolloin nyytille saadaan lisää pitoa ja tukevuutta. Katso, ettei nyytti tule liian tiukasti kiinni tai sijoitu liian ylös, jotta marsun on helppo liikkua sen kanssa eikä se kiristä.
Nyytitystä. Vaihe 6: taiteltu nyytti kiinnitetään kuminauhoin paikoilleen. Kuminauhoja laitetaan yleensä kaksi pientä tai sitten yksi isompi kahdella kierroksella, tämäkin pysyvyyden varmistamiseksi. Ole tarkkana, ettei kuminauhan väliin pääse mitään karkuteillä olevia karvoja - sen lisäksi, että jokaista karvaa vaalitaan katkeamiselta, kuminauhan välissä pingottavat karvat myös nipistävät marsun ihoa ikävästi.
Nyytitystä. Vaihe 7: alle puolivuotias eläin harvemmin tarvitsee laahusnyytin lisäksi muita nyyttejä. Amerikkalaiset eivät niin sanottuja myötäkarvaisia pitkäkarvamarsujaan edes nyytitä kuin vetämällä turkin taakse ja nyytittämällä vain yhdellä mytyllä kaiken, mutta eurooppalaisilla on tapana nyytittää kyljistä myös nämä rodut. Heti kun turkkia on riittävästi, se nostetaan samalla tavoin nyyteille kuin edellä laahuskin pantiin ja kummallekin puolelle marsua tulee yksi nyytti. Jakauksen paikkaa kannattaa välillä vaihdella, jottei karva ala luonnostaan jakautua yhdestä kohtaa kahtia ollessaan avoinna tai jopa ohene keskeltä jatkuvaa jakaustaan. Pulisonkeja ei nyytitetä, marsun on voitava liikuttaa päätään vapaasti.
Nyytitystä. Vaihe 8: lopputuloksen tulisi näyttää tältä. Tarkista, että nyytit riippuvat ja pääsevät liikkumaan luonnollisesti, eikä kuminauhojen välissä ole hajakarvoja kiristämässä. Nuoren eläimen nyytit joudutaan joskus putoamisen vuoksi kiinnittämään useitakin kertoja päivässä, mutta aikuiselle riittää yleensä kerran päivässä turkin avaaminen, selvittäminen ja uudelleen nyytittäminen. Aikaa tämä koko toimenpide vie rutiininomaisesti tehtynä noin viisi minuuttia per marsu.

Tue marsut.netin toimintaa ja vieraile yhteistyökumppaneidemme sivustoilla!